Viimeinen ehtoollinen

Tuttu virsi. Dietti alkaa maanantaina. Tai noh, mun tapauksessa huomenna. Olen siis päätynyt palkkaamaan personal trainerin ja hänen kanssaan yhteinen taival alkaa huomenna.

Tässä on ollut hauska huomata mieleni kehittyminen. Aikaisemmin oisin vetässy viikon verran paskaa napaani ajatuksella että pitää syyä kaikkee moskaa kun vielä saa. (Toki oksutaudin jälkeisenä viikkona on tullut syötyä mitä on sattunut maistumaan, mutta silti ihan perusruokia.)

Mietin et pitääkö minun tänään syyä minun ”viimeinen ehtoollinen”.  Tiedän että seuraavat 6-8 viikkoa tullaan vetää tiukkaa linjaa syömisten suhteen ja tällöin olisi hirmusesti  juttuja kiellettyjen listalla.

Mutta jos käännettäisiinkin ajatus toisin. Mikään ei saa olla kiellettyä, kaikkea saa ottaa jos oikein mieli tekee, juopotellakkin juhliessaan voi, kunhan se kompensoidaan muualla. Mutta tähän ajatukseen: Haluaisin vääntää kiellon solmuun ja miettiä asian niin että teen tätä omasta tahdostani. Omasta tahdostani voida hyvin.

Tämä on minun valinta. Voin valita olla syömättä moskaa. Voin valita olla tekemättä mun terveydelle hallaa. Jatkossakin jokainen valinta on mun käsissä, mikään ei oo kiellettyä, mutta valitsen voida hyvin. Tai valitsen voida paremmin. Valitsen syyä fiksummin. Ammattilaisten tekemää ohjetta noudattaen.

Oiskin ihana ajatus jos vain saisi iskostettua päähän. Ihana kuitenkin huomata, että jotakin on jo opittu. Ihan julmetusti ei jouduta mun ruokavalioo rukkaamaan. Perusrunko on hyvä ja sitä viilaillaan ja vähän vielä herkuista kiristetään ja ruuan määrää lisätään. Ei tarvitse kovin suuriin muutoksiin ryhtyä, joka on helpottava asia.

Mä en tarvi mun viimeistä ehtoollista, koska voin vetää epäterveellistä sapuskaa omalla päätökselläni milloin vain. Haluanko tehä niin, vaatii perusteluja mulle itselleni, mutta myös niille kaikille mun elämän reunalla pörrääville kanssaeläjille, jotka surkuttelee mun valintaani elää paremmin ja kokevat mun tekevän ihan hirvittäviä uhrauksia.

Elkää tehkö itsellenne asioista ansoja. Moni asia on varmasti ikävä, jos sitä vatvotaan, sitä kauhistellaan, ja kerrataan kerta toisensa jälkeen. Josko päästäisit ajatuksesta irti ja keksisit jotakin muuta nautinnollista. Ei terveellisesti eläminen oo mikään rangaistus, se on valinta joka vaikuttaa radikaalisti sun hyvinvointiin. Elkää tehkö siitä niin negatiivista.

En sano ettei tää välillä tuntuis rangaistukselta, kaikkine treeneineen ja tärkeine terveellisine valintoineen. Aivan varmasti on houkutuksia ja himoja. Mut niin ne aivot vaan ovat jääneet sokerin, tärkkelyksen ja vehnän petolliseen koukkuun. Vaikka se koukku on katkaistu, on siitä piikki lihassa, joka jaksaa aina muistuttaa.

IMG_1875

Hui hoi. Intoo PT:n ekaan treeniin on, mutta pelottaakin niin vietävästi, että melkeen lamaannuttaa. Mä tuun oleen huomenna aivan varma, että se koitti tappaa mut 😀

Terkuin Kaisa

ps. Mulla on ollut aika kova kriisi mun tyylin kanssa. Josko siitä aiheesta jaksaisin väliin kirjotella, kun tuntuu tätä läskijuttua riittävän.

pps. Asiasta kukkaruukkuun. Oon kyll niin super vaimo 😀 Mies lähti viikoksi maailmalle ja oon yksin kotona. Kutsuimpa heti vieraan meille yökyläileen ja samalla alitajunta halusi hukata mun vihkisormuksen.

Nyrkkeilyn ajaksi työnsin sormuksen taskuun ja jossain kohtaa etin sitä ihan hullun lailla, ei meinannu löytyä. Mutta emäntäpä oli ihan itte sen asentanut oikeen käden nimettömään. Ukko lietsussa ja emäntä väsää sormusta väärään käteen, joopa joo. Oisko noin käynyt jos mies olisi kotosalla? mitä lie tuo alitajunta venkoilee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *