Tyylini ei säväytä

Kun uskaltaa kokeilla, niin saa huomioo ja kehuja. Eräs päivä jälleen laitoin minulle epätyypillisen vaateyhdistelmän päälle ja tunsin itteni kovin epävarmaksi. Nooh testiin vaan ja rievuille kyytiä jos ne ei tunnu omilta.

Jos vaate tuntuu päällä epävarmalta, onko se suoraan hylkäys peruste? Minunkin tyylini on aina ollut melko rahvaanomainen ja mukavuudenhaluinen. Jos tästä väljästä ja mukavasta asusteesta lähdetään muuttamaan, tulos tuntuu alkuun varmasti epämukavalta. Onko minun syytä kestää epämukavuutta löytääkseni sen mun oikean tyylini ja uuden mukavuusalueen? En nimittäin ole kamalan tyytyväinen nykyisiin taitoihini pukeutua.

DSC_0156
Kotityylini on aamutakki ja likainen tukka.

Jälleen tämä epätyypillinen asusteeni sai kehut, ”Ootpa fressi tänään, huivi ja kaikkee”. Kun olen tästä asusta epävarma, väkisin mieleen tulee se että miltä näytän normaalisti ja ennen näitä ajatuksia muiden silmiin? Lihava totta kai aina, mutta tyyliltäni. Tahtomattani ja ison kokoni vuoksi oon ajautunut tuulipukukansalaiseksi habitukseltani, en tahtoisi et parina näytämme perus Pekalta ja Liisalta. Me ollaan Kaisa ja Jari.

Onko ihmiselle aina reagoinnin aihe vain se että näkee muutoksen? Oli se sitten hoikistuminen, sitä kehutaan, olit sitten laittanu huulipunaa ekaa kertaa, taas kehutaan, laitoit päälle paidan mitä et oo käyttäny pitkään aikaan, jälleen kehutaan. Muutat hiusmallia/väriä ja se taas huomataan. Jos kuljet samoissa rytkyissä päivästä toiseen, tykkäät hiusmallistasi etkä kovinkaan vaihtele. Onko sinun persoonasi silloin harmaata massaa? Jos olisi rajukin tyyli ja siihen tottuu, niin eihän se enää säväytä samallailla. hmm.

Huomasin jännän piirteen itessäni. Oon nyt tutkiskellut enemmän omia tuntemuksia ja koittanu pohtia mistä ne kumpuaa ja miten ne käsitellä tai jopa välttää. Rastat kun pois leikattiin, olin yhtä virnettä koko akka. Tahtomatta hymy oli korvissa ja itseään keimaillen peilaili kaikista pinnoista. Tuulenvirekkin sai koko päänahkan kananlihalle. Se oli jännä päivä ja hyvin ylpeä itsestäni, tunsin itteni todella kauniiksi ja muodikkaaksi.

Nyt kun tuli tarve siistiä mallia jälleen lyhyemmäksi. Törmäsin erilaiseen tunteeseen. En ollut tyytyväinen lopputulokseen. En osannut selittää miksi. Kampaaja oli sama ja toiveeni kuunneltiin ja toteutettiin erinomaisesti. Muutos vaan oli todella paljon pienempi. En saanut sitä samaa rajun muutoksen euforiaa. Pitääkö kaiken järisyttää et se tuntuu hyvältä?

Aijon mennä edelleen samalla kampaajalle. Mukava miljöö, mukava kampaaja, aikoja saa kohtuullisesti ja hintakaan ei paha. Uskon että vika ei ollut lopputuloksesta vaan ainoastaan minun tunteissani. Niissä on kovin vielä työstettävää huonon itsetunnon jäljiltä.

Ihania oivalluksia ovat päiväni täynnä. Toivoo rakkaudella Kaisa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *