Turhauttaa

Kävin lapsettomuuslääkärin lähetteellä ravitsemusterapeutin juttusilla. Ja se ei kyllä yhtään helpottanut mun läski tuskaa. Ja siis minusta ravitsemusterapeutin tehtävä on mun mielestä oikaista ongelmia syömisessä, eikä luoda niitä.

Ne siis ens alkuun tarjos tän mun hurjan ylipainon kanssa ryhmää. Kyseltiin varovaisesti mitä oon ryhmämuotoisesta laihdutuksesta mieltä. Ja eihän mulla sellaista mitään vastaan ole, vertaistukea ja kaikkee. No mutta, kun juteltiin pidemmälle, kävi ilmi että nämä ryhmät pohjautuvat vähäenergisiin pussikuureihin. Ei kiitos.

IMG_1817

En ole ikinä pussikuureihin haksahtanut, enkä halua haksahtaa ees valvotuissa olosuhteissa. Minulla on taipumusta ahmia herkästi. Ahmin jos olen syönyt liian niukasti. Ahmin, jos olen edellisenä päivänä syönyt liian kevyesti, ahmin holtittomasti jos nälkä kasvaa liian suureksi. Mikähän todennäkösyys on pussikuurilla että homma lähtee lapasesta ja ahmitaan sit niin että napa raikuu ja painoa loppupeleissä tuplaten lisää. Koen että pilaisin pussikuureilla mun hyvin alkaneen terveellisen elämäntaparemontin alun. Jojoksi en ryhdy.

Nooh, kun tultiin tulokseen ettei tämä ryhmä palvele minua julteltiin mun syömiskäyttäytymisestä ja elämästä yleensä. Ja muutamia vinkkejä jäi takataskuun, ja lähete edelleen ravitsemussuunnittelijalle tuohon terveyskeskukseen, siihen että ajan sieltä saan voi kestää.

IMG_1768

Tuli selväksi, ettei proteiini ole jumala ja että hyvät hiilarit täysjyväviljan muodossa pitäisi ottaa takas ruokavalioon. Minun ongelmani ruisleivän kanssa on se, että se on niin himputin hyvää ja helppoa evästä, että korvaan mielelläni kaiken syömisen pelkällä leivällä. Siihen ratkaisuksi sitten sellainen ehdotus, että ostaisin ruisleipäni työpaikalle, ettei ne iltaisin kummittelisi kotona.

Toinen vinkki olikin, kun en selkeästi kestä sitä nälkää, on vaalia yhä edelleen tätä säännöllistä syömistä. Mutta myös se, että välipala lounaan ja päivällisen välissä nostettaisiin yhdeksi ateriaksi lounaan ja päivällisen rinnalle. Minulle tuttu banaani ja pähkinät ei riitä, siihen esim ruisleipä kaveriksi, niin riittäisi. Ensimmäinen kylläisyyden signaali tulee vatsan täyttymisestä, ei kalorimääristä. Ei yksi proteiinirahka välipalalla täytä vatsaa riittävästi, koostui se sitten mistä hyvänsä.

Yksi asia mitä hän kehoitti kokeilemaan, on punnita itseni päivittäin jonkun tietyn ajanjakson ajan. Näin lisäisin tietoisuutta omasta painostani ja sen vaihteluista ja osaisin alkaa arvioimaan mikä painoa nostaa ja mikä taas tiputtaa. En aivan saanut kiinni tästä, enkä vaa-asta stressiä halua ottaa. Elämä on muutakin kun pelkkää laihdutusta. Mutta kokeillaan, emmä kuukauden testissä itelleni mitään pakkomiellettä saa aikaseksi. Jos mä hoksaan sitten kun kokeilen ja teen havaintoja. Rinnalle ehkä tehtävä kaiken kattava ruokapäiväkirjakin.

Ja asiaan vihkiytynyt personal trainer myös?

Tämä ravitsemusterapeutti kyllä muistutti ettei hänen sanansa ole ainoita totuuksia. Vain ehdotelmia, jotka ei välttämättä kaikilla toimi.

Terkuin Kaisa

ps. edistystä mun valinnoissa on todellakin tapahtunut. Aikaisemmin minun on täytynyt itse saada tehä munkkeja. Kerran vuoteen vastapaistettuja kotitekoisia munkkeja ja kyytipojaksi kotitekoista simaa. Tämä vuonna mietin, etten simaa tekisi, ja vain pienen munkkitaikinan, mutta loppupeleissä en tehnyt ollenkaan. Muina vuosina iso taikina joka popsittiin parempiin suihin ihan hetkessä miehen kans kaksistaan.

uus tukka

pps. Hyvää fiilistä tänään haettiin kampaajalta uuden tukan muodossa, ja ihanasta säästä, hyvästä ruuasta. Molemmat ateriat kuvissa on tältä päivältä, vaatiiko tämän tyylinen ruokailu pussikuuria korjaantuakseen? Kyllä se elämä tästä viel hymyilee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *