Reilu riitely

Voiko reilusti riidellä? Miksi riitoja syntyy? Tarkoittaako riita sitä ettei toinen hyväksy toista sellaisena kuin on? Miten voisimme olla riitelemättä? Kuuluko riitely läheisiin ihmissuhteisiin? Onko riitelylle tarkoitus?

Muutama ilta sitten sain aivan kamalan raivonpuuskan. Sokerit romahti (olin napostellut taateleita) ja aivan silkasta raivoomisen riemusta huusin pää punaisena ihan ilman syytä. Jälkeen päin aina tiedän, että tulipa ”taas” turhasta huudettua. Mieheni tunnistaa jo nämä sokeri hepulit, ja osaa jättää omaan arvoonsa. Silti minua aina hävettää. Tällä kertaa hävetti niin, etten kehdannut edes anteeksi pyytää. Painelin sänkyyn ja nukahdin sanomatta sanaakaan. Oliko se nyt kamalan reilua? Noh palasin asiaan seuraavana päivänä.

”Anteeksi siitä eilisestä räjähdyksestä,.. mut pelkäsin et se mun uusi meikkipaletti tippuu lattialle ja menee mäsäksi. huusin sinulle turhaan.. ja syytän siitä sokeria. Anteeksi”

” Anteeksipyyntö hyväksytty <3”

Tälläinen oli meidän keskustelu tapahtuneesta, eikä sen tarvinnut enempää kaivella kenenkään mieltä. Ketään ei loukattu verisesti.

tito ja late

Mutta miten toimitaan sitten kun tapellaan tosissaan, omasta mielipiteestä kiinni pitäen. Usein tulee lauottua asioita, mitkä on saattaneet jo pitkään painaa mieltä ja vanhatkin haavat revitään auki. Molemmat ovat loukkaantuneita ja tuntevat saaneensa siipeensä, eikä kenenkään ole hyvä olla. Miten tästä edetään? Ei taija yksi facebook keskustelu seuraavana päivänä auttaa. Anteeksi sanan viljely saa sen menettämään merkityksensä.

Molempia kaduttaa millainen soppa on saatu syntymään, jopa hävettääkin. Asian uudelleen esiin ottaminen saa salamana uuden riidan aikaiseksi. Näin jatketaan kunnes asia jää taka-alalle. Siihen voi mennä useita päiviä, joka pidempäänkin.

Tilanne laukeaa yleensä, kun toista koskettaa hyväksyen. Voisiko jo riidan alkutilanteessa pysähtyä pohtimaan kunnioitanko tuota rakkaimpaani tarpeeksi? Ottaa vastaan kosketus. Koskea toista hyväksyen. Jäisikö asia puimatta sillä erää? Pitääkö asia ottaa käsittelyyn ja päästä yhteisymmärrykseen, vai riittääkö, että yrittää parhaansa kunnioittaa toisen kantaa asiasta, kuitenkaan itseään unohtamatta? Se kai se olisi kaikista reiluinta. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Osaako muut setviä asiat auki? Uskon että jokaisella on suhteessaan niitä kynnyskysymyksiä, jotka pinnalle tullessaan saavat sotakirveet viuhumaan. Miten saisin riitatilanteessa oman pettymyksen ja suorastaan vihan tunteet hallintaan? Kun ne pääsee valloilleen, en ole yhteistyökykyinen millään muotoa. Miten pystyisimme kipeätkin tuntemuksen purkamaan sanoiksi, että toinenkin ne pystyisi ymmärtämään? Jos asiaa ei tiedä niin sitä on vaikea ymmärtää tai kunnioittaa.

Elä tietoisesti petä toisen luottamusta tai saata teitä riitatilanteeseen. Elä koskaan vähättele mitä toinen tuntee ja kokee. Elä koskaan uhkaa erolla tai muuttavasi pois (riitatilanteessa). Elä koskaan sano sellaisia asioita mitä et tarkoita. Kerro miten tahtoisit ymmärtää ja kuunnella. Voisiko näillä ohjeilla lähteä yrittämään?

Puhukaamme siis paljon, paljon hyvää että pahaa. Koskettakaa rakkaimpaanne hellästi hyväksyen. Ottakaa vastaan kosketus joka tarjoaa lämpöä. Kaikesta huolimatta, tämä rakas riitapukari haluaa aina sinun parastasi.

Onneksi ne kaikki hyvät hetket peittoaa ne useat riidat, mitä meidänkin arjessa käydään läpi aika ajoin. Onneksi tällä hetkellä ei päällänsä mitään vakavaa.

Nauttikaamme toisistamme. Terkuin Kaisa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *