Mitä läskin päässä liikkuu

to 4.2.16 klo.12.45
Miksi minulla on mieliteko nyt? Olen syönyt ruuan klo.11 joka oli oikein fiksu ja ravitseva. Kaalipossupataa porkkanalla, pieni annos, 100g raejuustoa ja 2 hapankorppua ilman päällysteitä. Kello on nyt vähän vaille yksi ja minua himottaa. Aamupalakin oli oiva, kuituista puuroa annos ja yksi kananmuna, ei varmaan kumpua sieltäkään asti. Onkohan minulla tylsää? Kaupasta ostamani välipala banaani huutelee hyllystä ja vilkuilen kelloa joko on 3 tuntia kulunut viime ruokailusta. Ruokaa ei pitäisi syödä kellon mukaan, vaan nälän mukaan, kuitenkin vähintään 3-4 tunnin välein. Miksi minua siis himottaa? Tämä on selkeästi vain haluamista, eikä nälkää. Tuleekohan tänään välipalalle tarvetta ollenkaan, jos saan pidettyä haluamiseni hallinnassa? Ottaisinko haluamisen aseeksi kirjottamisen. Kirjoittaisin tällä tavalla aina, kun himoitsen laittaa suuhuni turhaa. Laittaa suuhuni ruokaa vaikkei ole nälkä. Himoita ja miettiä kaikkea mahdollista mitä voisin syödä. Banaani ja pähkinät odottaa jos nälkä tulee. Kerrallaan vaan 10 pähkinää, se riittää, ja mieluusti narutellina. Jos otan nyt vain kulauksen vettä. Ja odottelen tulevia tuntemuksia. Toivon ettei himot mua koettele aina vaan, tästä himon syömis mallista pitäis oppia pois.

to 4.2.16 klo.13.05
Ehtikö mennä varttiakaan, kun katselin jälleen runebergintortun reseptiä joita siis aijon tänä iltana valmistaa, mieleeni tuli kokouksesta jääneet 3 runebergintorttua jotka jossakin päin toimistoa oottaa syöjäänsä. Suu täyttyy jo kuolalla pelkällä ajatuksella että ne tortut on jossain. Emmä niitä halua syödä, siis oikeesti. Siis halujahan ois, mut järki sanoo kaikilta kanteilta katsottuna ei. Teemu Ollikainen kertoo kirjassaan, että haluamiseen oppinut ylipainoinen, saa palkinnon jo syömisen suunnittelusta ja ajattelusta. Onko tää nyt sitä? Kun edes muistin nuo tortut niin suu kostui. Älytöntä.

to 4.2.16 klo. 13.35
Otan otteen vesipullosta lähteäkseni täyttämään sitä, ihmetykseksi se olikin jo täytetty. Olin hetki aikaisemmin käynyt toimiston keittiössä ja nähnyt että jääneet tortut oli tuotu keittiöön. Siellä ne odottivat ottajaansa. Heti mietin: Oliko mieleni menossa täyttämään vettäni siksi että voisin napata salaa yhden tortut mukaani ja mutustaa sen huoneessani? Ei minulla ole todellista tarvetta mennä keittiöön, vettäkin minulla on. Kyllä riivaa.

to 4.2.16 klo.13.55
Vilkaisin jälleen kelloa. ”Luvallinen” välipala mua jo kuumottelee. Ei vielä oo nälkä, vaikka edellisestä syömisestä on mennyt kolme tuntia. Syön jotain vähän tunnin päästä, kun ei ruokailuväliä sais venyttää yli 4 tunnin. Itsensä kidutusta tää kellon mukaan syöminen, jatkuvaa kieltäytymistä. Pitäs oppii ajattelemaan, ettei mikään ole kiellettyä ja unohtaa kello ja ennemmin ajatella: onko mulla nälkä? Tarviinko sitä banaania nyt? Ja jos todella on nälkä niin antaa mennä. Nyt ei ole.

to.4.2.16 klo.14.10
Auttaisikohan jos nostaisin banaanin pois näkyviltä? Poissa silmistä, poissa mielestä. Pitäisikö minun tehä sama kellolle myös? 😀

to 4.2.16 klo.14.35
Kelloa on vaikea välttää. Aina kun nostan katseeni työpöydältä, on kello edessäni. Ei kello saisi merkitä ruokaa. Huoh.

to 4.2.16 klo.15.05
Onko pieni näläntuntemus? Onkohan oikeesti. No nyt mä kuitenkin syön mun välipalani, 10 pähkinää ja banaanin.

banaani ja 10 pähkinääNo mitä siellä läskin päässä liikkuu? Banaani ja 10 pähkinää. Ja tortut huutelee keittiöstä.

Terkuin Kaisa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *