Kun mielessä myllertää

Täytyy puhua. Minä oon sellanen lörppäsuu ja puran kaikki asiani aina puhumalla. Ei kato aikaa tai paikkaa, jos koen hetken ja ihmisen turvalliseksi saatan purkaa ongelmani ihan ventovieraallekkin. Minun onni, etten patoa asioita sisääni. Toisaalta ahdistus tekee minusta hermostuneen höpöttäjän. Tätä piirrettä täytyy joskus hävetäkkin.

Kuitenkin asioista puhuminen suoraan oman puolison kanssa on usein minullekkin haastavaa. En haluaisi loukata tai riidellä, niin puran monesti asiat ensin ystävien kautta selkeiksi ajatuksiksi. Monesti jo se saa minut ymmärtämään mikä mielessäni myllertää tai parisuhteessani harmittaa.

taivas

Nyt kevään aikana on mieltäni myllertänyt useammatkin asiat. Oon lapsettomuus nostellut päätään samaan aikaan kun maailmaan siunaantuu toinen toistaan ihanampia kummilapsia. 4 läheistä mukulaa vuoden sisällä on aika paljon lapsettomalle käsitellä. Kuitenkin jokaiselle äidille olen asiasta kertonut avoimesti, kuitenkin heidän onneaan kunnioittaen. Mieheni kanssa tämä on jäänyt purkamatta. En ole muistanut kysyä miltä lapsettomuus hänestä tuntuu. En ole muistanut kertoa, millaista tukea häneltä kaipaan.

Personal trainerini kanssa ollaan pisteessä etten tiiä miten jatketaan eteenpäin. Vielä ei omat siivet kanna, mutta tällä hetkellä ei homma aja tarkoitustaan. Usuttikin PT minut kokeilemaan crossfittia, tai oikeastaan usutti alkeiskurssille asti (kokeilluthan olin jo aijemmin). Ja niin vain kävin alkeiskurssin ja ostin kymppikerran kortin Porvoolaiselle crossfit salille. Eilen ekat treenit alkeiskurssin jälkeen. Jännitti todella paljon. Hypätä tuntemattomaan porukkaan tekemään juttuja mitä en osaa. Onneks on hyvä vetäjä, joka neuvoo taitavasti jutut kömpelömmällekkin liikkujalle. Meni vielä kehumaan mun kyykky-tekniikkaa ja mä oon ihan lääpällään. Kiipeisin varmaan puuhun jos käskettäisiin, sellainen karisma uudella salilla jyllää.

Ja hyvä niin. Uutuuden viehätys kiehtoo ja ihastuttaa. Ja mua ihan hirveästi pelottaa tää muutos. Vuosi sitten salilla aloittaesssani, en voi käsittää miten tärkeäksi koko kuvio mulle on tullut, tutut ihmiset, hyvä henki. Ne on saaneet mut uskaltamaan kerta toisensa jälkeen uudestaan. Toivon että crossfitistä tulee mun uusi tapani liikkua, mutta vaatii minulta itseltäni henkistä kanttia kasvattaa itseluottamukseni sellaisiin kantimiin että selviin yksin. Hurjan tuntuista tää mukavuusalueelta poistuminen, mut uskon et se vielä palkitsee.

sairaalassa

Olin mukana viimeisimman kummilapsen syntymässä. Olen ihastunut ihastuksen tunteeseen, uudella salilla ja se jännittää niin että vatsassta jyllää ja kädet hikoaa. Sarin kanssa ollaan kuljettu vuosi tätä taivalta. tavoitteet painonpudotuksesta vaihtuneet hyvinvointiin. Sarista tullut ystävä, josta maksan kalliisti.

Tähän kun päälle tulee vielä hornomaalisesti raskas aika ja kivut on kuuppa sekasin. Oon ehtinyt epäilemään avioliittoani. Ei mieheni saa mua henkisesti kannateltua noin mitä vieras mies teki noin vain. Mieheni ei saa minusta esiin parasta versiota itsestäni. Joka minua harmittaa ja saa epäilyt heräämään.

Oon saanut muistutella itteeni tänään miten hyvä mies mulla on kaikin puolin. Hänen itsevarmuudellaan ei kannatella minua, mutta se ei saa haitata meijän yhteiseloa. Ammattilaiset salilla saa tukea ja kannustaa mua sen alan touhuissa. Ja mieheni saa keskittyä olemaan minun puoliso. Tahdon että tässä suhteessa rakastetaan ehdoitta ja nautitaan hyvästä ja turvallisesta arjesta.

Toivon parempaa keskusteluyhteyttä, läheisyyttä ja ylipäätään suhteeseen uutta kipinää. Ettei mun pään tarvitsisi joka kevät haihatella jotakin muuta, tää kun on ihan älyttömän raskasta olla kaikesta näin epävarma.

Minun onnekseni kotona otettiin vastaan kaikkine myllerryksineen. Asioita puitiin yhdessä. Luotto suhteeseemme vahvistui. Kovin paljon minä tuota rakastan <3

Oliskohan aika jo ihastua itseeni.

kaisa pihalla 2017

Terkuin Kaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *