Herätin huomiota

Olimme tänään liikenteessä. Ikean kautta kaveripariskunnan uutta kotia katsomaan. Joutessani aamulla panostin itseeni puoli tuntia enemmän kuin normaalisti ja sen huomasi muutkin.

Olen vaatekaappiani viime aikoina tonkinut ja työntänyt vaatteita kierrätykseen. Muutamia ehkä vaatteita on jäänyt pyörimään löytämättä päätöstä luopua. Iskin yhden niistä vaatekappaleista päälleni, ajatuksella että kokeillaan, et jos siinä viihtyy ja se näyttää hyvältä, niin se saa jäädä.

Aattelin myös kehittää minun huikeita meikkaus taitojani. Tämä ensimmäisen huulipunani on päässyt nyt 3 kertaa aikaisemmin tositoimiin ja tuumasin et hyvä on vähän kerryttää käyttökokemuksia, että joskus vielä tuntisin itteni kotoisaksi huulet punattuna. Nopea rajaus ja sutaisu punaista.

Eteisen kengät olin pistäny järjestykseen aikaisemmin päivällä ja silmieni eteen tuli taas paljon vähänkäytettyjä kenkiä. Yhdet korolliset nilkkurit, joita en ole tohtinut käyttää, kutsuivat kokeilemaan, joka jalat niitä kestäisi. Nooh, ikean reissu oli niillä kengillä aivan tarpeeksi, mutteivat hävitykseen joudu kuitenkaan. Oottelevat keveämpää Kaisaa, että jalat niitä sietäisivät.

Kaverille kun saavuttiin totesi kauniimpi puolisko heista halatessaan et ootpa sää pieni. Sain palasen tämän ystävän ikuista positiivisuutta. Hän tosin ei ollut nähnyt minua vielä lyhyellä tukalla ja onhan kilojakin hävinnyt kymmenen ja naamasta jonkulainen siivu pöhötystä.

Samaan syssyyn miespuolinen toteaa että nyt on osunu jotaki punaista naamaan. Näimpä näimpä 😉 Tiedän tämän herran arvostavan naiskauneutta.

”Oikein nilkkurit” sieltä tuumataan ku tukea otan saadakseni kengät jalastani. Miten niin ei oikein minun arkipäivääni.

Hetki menee kun emäntä kehuu paitaani ja tiedustelee mistä moinen on löytynyt. Ellokseltahan mun vaatteet monestikkin. Eikä kyseinen paita ehkä tyypillisintä mua. Tais saada ainakin väliaikaisen jatkoluvan oleskella mun kaapissani. On sitä joku toinenkin joskus kehunu.

minä 2

Kahvipöydässä jonkulainen tuijotus saa mut kainostelemaan itseäni. Olenhan kovin muuttunut ja punannut huulenikin eli hyvin ymmärrettävääkin muutaman kerran katsahtaa pitkään. En vaan osannut itseäni ryhdikkäästi kantaa ollen ylpeä omista valinnoistani, vaatteiden ja meikin suhteen etenkin. Koen hiuksienikin jo liian pitkiksi venyneen. Silmiin katsominen oli minulle vaikeaa ja paljon katseeni pöydälle kiemurtelikin. Vaikka erittäin hyvät ja läheiset ystävät kyseessä, pyytelin anteeksi jo valmiiksi sitä mitä kuvittelin muiden minusta miettivän. Huoh. Mitään en kuitenkaan ääneen sanonut. Terveiset vaan sinne itsensä tunnistavalle 🙂

Lähtöä tehtiin, tiedustelee emäntä huulipunani merkkiä kun pysyy niin hyvin. Halvimman ostin minkä löysin kyseistä sävyä. Ihan vain Lumene.Ja kerroin rajanneeni ja värittäneeni huulet ennen punaamista. Käsittääkseni tärkeä osa punan pysymistä. Kaisa siis neuvoo 4 käyttökerran perusteella muita. Mua meinas huvittaa.

Kotimatkalla kultasenikin intoutuu kehumaan vaimoaan kauniiksi. Se ei meillä ole arkipäivää. Tekee mieli panostaa toistekkin. Mutta sitten kun se on arkipäivää, huomataanko sitä enään?

ihanaa sunnuntaita teillekkin. Rakkaudella Kaisa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *