Hei, hengissä ollaan!

Jälleen saa selitellä kirjottamattomuuttaan. Tässä tilanteessa laiduttava blokkaaja on syöny ohi sääntöjensä ja keränny jonkusen kesäkilon. Kirjotus hiipuu kun asiaa morkkistellaan ja hävetään.

Mut eheiiih! Nyt ei oo mulla kyse hommien kusahtamisesta.

Mää oon porskuttanu entistä lujempaa ja päivä päivältä olo tuntuu paremmalta. Kesäloma toi yhden kilon turvotusta, vaikka paikka paikoin herkuteltiin ankarasti, välillä ihan porsasteltiinkin. Treenit rullaa ja elämä tuntuu maistuvan. Oon tohtinu elämäni ekaa kertaa zumbaan ja spinning tunnillekkin.

Ens viikolla ois naistenpolille soittoaika, puolen vuoden tuloksiin ei ylletty, mutta ei kuulkaas haittaa. Niin paljon hyvää oloa on tullut kymmenen hävitetyn kilon tilalle. Katotaan mitä lapsettomuus lääkäri sanoo, jatketaanko tälleen ja palataan asiaan kun tilanne häntä tyydyttää. Itse en oikein tiiä mitä asioista oisin mieltä. Mut eiköhän nää tästä selkiinny.

Oon huomannu että PT saa luettavakseen paljon asioita mitä te ehkä tahtoisitte lukea. Tilitän sähköpostin muodossa sinne ihan kaiken ja hyvä niin että jollain tapaa tyhjennän päätäni, iloja ja suruja ja kropan ihmeellisyyksiä.

aurinko

Tänään mun pää jälleen teki tepposia. Tai sisäinen ääni lähinnä. Se yritti tapansa mukaan nujertaa ja syyllistää. On ollut valtavan kauniit syysilmat. Ulkona on ollut ihan sairaan kaunista, vaahterat saa mut lumoihinsa, ja pihallamme on äärettömän kaunis orapihlaja. Aurinko hellii meitä. Niin kuin tänäänkin. Arvoin koko matkan uimahallille, että voinko mennä uimaan kun on näin kaunis ilma. Miksi kaunis ilma saa minut tuntemaan syyllisyyttä tehä mitään muuta kuin ulkoilla? Koska voin taata ettei se uiminenkaan ollut mut terveyden kannalta huono vaihtoehto.

Joskus oon arponu salille mennessä samaa. Tyhmää sisäisen äänen kitinää ja pahaa oloa, aivan turhasta. Vaikka kuinka koitin selvittää, että ehkä tykkään ulkoilla vähän pilvisemmällä säällä tai että on ihan okei vaikka vaan rötköttää sohvalla, vaikka aurinko paistaa. Ei sisäinen ääneni meinannu uskoa mun vakuutteluja. Tuntisin myös huonoo omaa tuntoa jos jättäisin menemättä salille tai uimaan kauniin sään takia, vaikka näin olin suunnitellut. Eli syyllinen joka tapauksessa.

pokat

Ostin koon 44 pöksyt, hieman ne vielä kiristää, mut jos lähettiin kiristävästä koosta 50. Niin parannusta entiseen on. Ojentelin tossa joku aika sitten jalkojani sohvalla, kun ihailin löytyneitä reisilihaksiani. Naamasta näkee, että läski lähtee. Vähän surku isoiksi jääneistä lempivaatteista. Tein ihan super hyvää borssikeittoa, hyvää, halpaa ja terveellistä. Ilo osata kokata ja syödä maistuvaa ravintorikasta ruokaa.

Yleensä oon nähnyt itseni peilistä kauniina ja aina kun näkee samalta illalta otettuihin kuviin niin kauhistun. Aivanko se todellisuus paljastuis vasta kuvista. Onnekkaasti oon vältellyt aina kuviin joutumista. Törmäsin vasta otettuun ryhmäkuvaan, ja mikä ihmeellistä, en inhonnut näkemääni. En mielestäni pompannut kuvasta mitenkään erityisen isokokoisena. Piti palata ihan kattoon uudestaan sitä kuvaa, kun näytin mielestäni hyvältä, ihan arkisessa satunnais otoksessa. Tuntu hyvältä.

Elämä tuntuu hyvältä.

Terkuin Kaisa

ps. Tekis mieli vaan kirjottaa pelkkää salia ja laihdutusta. Mutta tahtosin olla paljon muutakin. Mistä te haluatte lukea?

Miten siellä sujuu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *