Erimielisyyksiä anopin kanssa

Ilmakin parantui kun anoppi tänään läks, en siis puhu hajuhaitoista, vaan ulkona koittaa paistaa aurinko. Jo alkuunsa hän puhui, ettei enään ensi joulua tulisi meille. Olikohan tämä jo ensimmäinen piikki?

joutsenet

Kun menee naimisiin, tulee siinä kaupassa mukaan jos jonkinmoista sukulaista. Mieheni puolelta suku on pieni ja ne vähät kenen kanssa ollaan tekemisissä, ovat mukavia omanlaisiaan ihmisiä.

Omat vanhempani ovat värikkäitä persoonia omine oikkuineen ja meijän perheen ulkopuolisella voi joskus olla kestämistä. Aina olen miehelleni joutunut sanomaan, että kun on minut vaimokseen valinnut, on hän päättänyt myös hyväksyä minun lapsuuden aikaisen ydinperheeni kaikkine muutoksineen ja härdelleineen. Vähintäänkin nielaista ikävät ajatukset ja suhtautua neutraalisti. Ne kuuluu perheeseen ja piste.

Joulu on perhejuhla. Myös mieheni perhe on minun perhettä. Anoppi tuli meille viettämään jo toistamiseen joulua. Tämä joulu oli karmein sitten vanhempieni eron. Mitäs sitten tehdään jos joudun pyörtään sanani toisen perheen sietämisestä? Olenko vaatinut puolisoltani mahdottomia.

kuusi

Tämän kaiken väsymyksen keskellä on sokerikoukku ottanut vallan. Tämä tekee minusta automaattisesti kärttyisen. Stressi painaa niskassa, työt, toteuttamattomat suunnitelmat, unelmat, lääkäri naistenpolille pariskuntana yhdessä helmikuussa, joulu. Joulupöydän antimet eivät koskaan ole minulle olleet taakka. Nyt oli tunne että velvollisuuteni on olla keittiössä ja passata.

Mieheni koki herätyksen aattoaamuna. Kun aamupuurolla oltiin kahdestaan anopin kieltäytyessä niin aikaisesta ateriasta. Oli tämä kipassut sohvalle nauttimaan riisipuuroaan. Hihkasin et nyt pöydän ääreen sieltä, että vaikka mä yksin oon keittiössä, ei se sitä tarkoita että mun pitäs olla yksin myös ruokapöydässä. Sain toverin pöydän ääreen ja myöhemmin keittiöönkin. Hän huomasi jo silloin pienoisen ärtymykseni.

Meidän jouluvieras aina puhuu että hän on todella touhukas ihminen ja haluaa puuhata kaikkea, mutta ei vieraassa talossa osaa tarttua toimeen. Kuitenkaan hän ei tartu toimeen ees osoitetun helpon tehtävän kohdalla. Ei kuulemma tortuista tule sellaisia kun minä haluaisin jos hän ne tekee. Pyysin miestäni hätiin lisäkäsiksi ja taatusti tortut kelpasi ulkonäöltään ja maultaan vaikken niitä itse taitellukkaan. Juuh, toki likaiset astiat ilmestyy ripeesti keittiöön, silloin kun ne ei sinne oikein mahdu tai on paljon muuta vielä kesken.

Pieniä nyansseja. Niinkuin minulle ei kelpaisi mikään.

Etukäteen olen kysellyt asioista. Mitä hänen jouluun kuuluu ja mitä toivoisi olevan tarjolla. Hyvissä ajoin ja hyvällä mielellä. Ihan tutustuakseni toistenkin jouluperintesiin. Reviiritietoisen kissamme veimme hoitoon, että anopin kissa pääsi meille joulunviettoon mukaan. Kaikkeni tein huomioidakseni kaikki osapuolet. Anoppi haetaan kotoaan ja palautetaan sinne. 2 yötä hän viettää meillä minun toiveesta. Aaton täytyy olla rauhotettu, kenenkään ei pidä ketään kuskata 100 kilsan päähän kotiinsa jouluaattona, jos voi ihan yhtä hyvin yöpyä meillä myös toisen yön.

Kun jotain ehdotin tai jutustelin, niin kaikkeen vastaus taitaa olla, että niin minäkin sinun iässäsi. Mutta nyt on niin kamalan eri asia tai teijän kanssa on niin kamalan vaikea jutellakin kun olemme niin eri ikäisiä. Ainakin asenne on aivan toisenlainen. Minä myötäilen ja koitan koko ajan kannatella omaa joulutunnelmaa. Onneksi sauna antaa omaa rauhaa ajatella ja nauttia.

Minulla ja anopilla on erillaiset tavat kohdella lemmikkejä. Eläin on minulle eläin ja sitä ei paapota kuin lasta tai syötetä ruokapöydästä. Anopilla on aina tapana ollut oma voileipä koiralle ruokapöydässä kun syödään, siis koiran omalla leipälautasellaan. Nyt myöhemmin kun hänellä on kissa on kissallekkin oma leipänsä, leipä vaan kun ei kissalle kelpaa, täytyy leivällä olla keiju levitettä, että kissa saa tätä käydä lipasemassa halutessaan. Huoh. Noh hän saa toimia oman eläimensä kanssa kuinka haluaa. Mutta meillä en hyväksy samoja toimintamalleja. Kerroin monen monta kertaa nätisti, ettei ruokapöydästä saa antaa koirallemme mitään. Kielloista huolimatta sinne vilahteli silloin tällöin taatelikakkua, piparia, kirkkukiakin ois mennyt jos en ois vieressä paheksuvasti katsonut ja muistuttanut meijän toimintavoista, olin raakalainen kun pystyn sille anovalle katseelle sanomaan ei, ja jopa murisemaan. Neuvoin anopille koiran oman herkkusaavin, mistä voi ruuan jälkeen käydä koiramme kanssa yhdessä herkut ottamassa.

Yöt menikin sitten kuunnellessa kun hän komensi kissaansa sinne ja tänne ja eritoten nukkumaan tietyssä paikassa. Korvissa soi: Tofi tuu nyt aa-aa. Tuu tänne. Tofi nyt tänne niin ruvetaan aa-aa. Tofi tänne nyt. Tofi tuu aa-aa. Ja Homma Jatkui meijän koiralle: Papu nyt meet aa-aa. Papu mee sinne. Papu mee tänne. Papu elä tuu tänne. Papu mee nukkumaan. Papu nyt nukkumaan. Tätä aikansa jatkuneena hihkasin yläkerran parvitilasta, että eiköhän jokainen rauhotu paremmin nukkuun kun ei koko ajan ohjeisteta ja hoeta heidän nimiään. Niin hiljeni ja kaikki nukkui. Toisena yönä hänen kissansa rohkaistui sitten vähän enemmän liikkumaankin huushollissa ja kuunteleen hiirien rapinaa… niin johan se oli uus höpötyksen paikka. Mieskin tästä syystä valvoi. Kun kuunteli eri paikkoihin pöngätyn kissan raapimista ja valitusta ja anopin hyysäämistä. Onnea on hyvät unenlahjat.

joulupöytä

Joulupäivän aamuna näin silmäkulmasta ojentavan käden ja kurkottelevan koiran. Huudahdin ihan reaktiona näkemääni ”elä anna”. Ja tästähän se sota sytty. Minun täytyy mennä heidän talonyhtiönhallitukseen niin alkaa tällä ärjymisellä asiat järjestyyn. Kyynelkin marttyyrimaisesti anopilta vierähti ja hän aikoin lopettaa riidan siihen. Ajattelinkin että hyvä juttu, että eihän tässä oikeeskaan riitaa viel olekkaan. Minä kun olin isommin vaan ohjeistanut meidän toimintatavoista, kun ei ne lukemattomat kerrat nätisti sanottuna ole tehonneet.

Pienet viattomat piikittelyt anopin puolelta jatkuivat siihen asti kun mieheni lähti viemään häntä kotiin.

Papu, leikitään nyt kun ei enään vähään aikaan päästä leikkimään.

Papu, tuu nyt tänne vielä, kun voi olla ettei enään nähdä.

Kysyin ottaako hän jouluruokia mukaansa kun niitä jäi valtavasti ”Minä en sinulta mitään tarvitse!” vastattiin.

Kävivät hakemassa havuja haudalle vietäväksi metsästä mieheni kanssa. Havut piti asetella pussiin ja autoon ja kova oli ohjeistus äitillään mieheni suuntaan.Sanoin että eiköhän aikunen mies noilla ohjeilla selviä. ”Jari on kömpelö, ja eikä niin fiksukaan, niin en tiedä mistä hän itsenäisesti selviytyy, iteppä olet sen kelpuuttanut” Jäin aivan suu auki mollottaan. Jari kun tuli sisälle kerroin hänen äitinsä olevan ihan älytön.

Ensimmäinen puolustus mitä sanoin mihinkään tai yleensäkkään kommentoin mitään. Niin kerroin miten on poika sitten äitiinsä tullut, eikä oo onneksi kuitenkaan huonot käytöstavat periytyneet.

Eihän tämä ollut huonoa käytöstä vaan ihan luonnekysymys, ei hän tälläistä loukkausta helposti unohda. Ja etten saa rakentaa muuria hänen ja mieheni välille.

Kyllä hän itse nyt rakentelee melko vankkaa perustaa ensimmäisille muuritiilille.

Pitääkö niiltä perheenjäseniltäkään kaikkea kestää?

Mainittakoon ettei miehen kanssa tarvinnut olla erimieltä mistään. Jos ei paria rähinää kuumassa keittiössä lasketa <3


                                   

          HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE, KARVOIHIN KATSOMATTA!                                                                                 JA ONNEA & ONNISTUMISIA TULEVAAN VUOTEEN!

 

Minunkin pyhiin asettui rauha. Istuskelen vähäpukeisena kotisohvalla ja syön suklaata. Nautin minun ja mieheni kaksinkeskeisestä ajasta. Ymmärryksestä. Pyyteettömästä rakkaudesta

Rakkaudella Kaisa

ps. Puolustettakoon nytten vielä, että tuskin oli ihan omimmillaan hän tänä jouluna, uni ei meinnanut vieraassa paikassa tulla, stressi ja pitkään kestänyt suruaika hänellä menossa. Myöskään hän ei ole nuori enään joten meijän nuorten tulisi ymmärtää ja taipua. Herttainen ja siivokäytöksinen rouva hän on ollut aina, vaikkakin huonolla huumorilla varustettuna.

pps. Joutsenet askartelin kahvipusseista. Toisen tein väärin ja toinen piti lähettää mummulle, en vaan tiennyt kumman. Mutta eihän niitä pystyny erottaan. Romanttisen näköiseen pakettiin hautautui myös sytykeruusuja.

ppps. Kuusi oli tänä vuonna miniversio ja pöytämallia. En raskinut isompaa kuusta kaataa muutaman päivän takia. Kun ENS VIIKOLLA HÄIPPÄÄMME REISSUUN. INTIA ODOTTAA <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *