No johan on paha olo

Siis just nyt. Tässä pääsiäisen kunniaksi piti vääntää todella överit suklaakakut, pieni kakku kahvivieraille ja toinen isompi synttärisankarille viemisiksi. Tässä on kaks päivää eletty sokerilla. Ja ny on olo kuin myrkytetyllä. Olo on pahempi ku monesti krapulassa. Vettä uppoo tuopillinen kulauksella, kulaus kulauksen perään. Koittaako keho viestiä, että nyt on liian suuri sokeripitoisuus, että nyt täytyy laimentaa.

kakku

Noh, kakut on nyt loppu ja ei oo tarkotusta tällä tiellä jatkaa, ei todellakaan. Miksi jatkaisin jotain mistä kroppakin osaa viestiä että nyt ei oo hyvä. Toisaalta en itseäni pääsiäisen suklaisuudesta soimaakkaan, se oli yksi valinta ja itse valitsin toimia näin, kyllä herkutellakkin joskus pitää. Kunhan ei koskaan näin överisti. Pääsiäisen vuoksi on pieni paussi salilta ja uimahalliltakin ja niitten pariin päästessä tiistaina aivan varmasti olo taas viimeistään kohenee.

Hankin siis tämän uimainnostuksen myötä salikortin jolla pääsee myös uimaan. Ajatuksena oli se vähintään 3 kertaa viikossa liikkumaan, mutta into on vetänyt nyt tiuhempaan kohti salia ja uimahallia. Useamman kerran myös aamulla ennen töitä, se on multa jo suuri motivaation osoitus, että sängystä ajoissa matkaan lähden.

Salikortin oston yhteydessä sai saliohjelman edullisesti ja kävinkin ohjaajan kanssa yhden tunnin miettimässä mitä siel salilla kannattas touhuilla. Ihan miellyttävä koko kropan treeni, vastaiskuksi istumatyötä vastaan saatiin aikaan ja olenkin sitä useamman kerran käynyt toteuttaan, hyvä minä!

Into ollut niinkin kova, että uimaan ja salille on viikottain tullut mentyä sen neljä tai viisi kertaa. Salillehan piti hakea uutta treenikampettakin. Nyt kelpaa liikuskella, kun on sopivaa vaatetta mitä laittaa päälle ja ei näytä mummon vaatekaapista varastetulta. Hyvät urheilurintsikat on vielä hakusessa. Minä kun oon niin hullun mallinen, että ympärysmittaa on aika paljon, mutta rintaa itseään ei hirveästi. Isot koot merkitsee lähes aina myös isoa kuppikokoa samassa paketissa.

treenikamat

Kun mietin itselleni tavoitteiden asettamista ja tavotteiden saavutusten palkinnoista, meinas kaveri mulle ihanasti että liikunnan itsessään täytyy olla niin palkitsevaa, ettei siitä mitään erikoispalkintoja pitäs tarvita. Toinen pointti toki oli, kun ajattelin ostaa kalliin treenikassin tietyn kilomäärän jälkeen, että jos ei itelle aseta mitään tälläsiä rajoituksia ja sääntöjä niin voi kaikki ihanat ja tarpeelliset treenikrääsät ja muut himoitsemani asiat ostaa HETI!

Jos sitä asettais tavoitteeksi hyvinvoinninkehittämisen. Mutta millä sitä puntarois? Jää ehkä hautumaan tämä.

Niihän se kyllä on, et sun kroppa on sun temppeli. Sun kroppa on sun kallein aarteesi, ja se kaipaa hyvää huolenpitoa. Ravitsevaa ruokaa ja riittävästi liikettä voidakseen hyvin. Mulla asia vielä korostuu tämän lapsettomuus asian myötä. On nyt selvinnyt, että minussa on perustavanlaatuista vikaa. Mutta tahtoisin sanoa ettei kyse ole viasta vaan kehoni ei toimi nyt optimaalisesti. Noh onneksi hoidettavissa oleva asia, ja minä voin ennen kaikkea auttaa kehoani toimimaan paremmin hyvillä elintavoilla.

Meistä jokainen voi auttaa itseään ja voida paremmin <3

Terkuin Kaisa

ps. Tuntuu että toistan itseeni viime postaus-tämä postaus. Mutta se ois kyllä hyvä jos liikkumisbuumi elämässäni kantais ja puhututtais vaikka seuraavan 1000 postauksen verran.

pps. Saliselfieitä multa saatte oottaa. Vaikka noita uusia treenikamppeita saatankin esitellä. Pää piti poistaa ku oli niin hirmusen likainen tukka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *