Mitä ensi jouluna

No kuinkas ollakkaan. Tänä vuonna anoppi soitteli viikkoa ennen joulua itkukurkussa että on niin kovin yksinäinen ja eihän minun mieli kestänyt sanoa ei. Hän siis tuli kuin tulikin tänä vuonnakin. Miksi tämä minua jännitti voi asiast lukea vanhan postauksen verran täältä.

Toiveissa oli tätä postausta jo ennakkoon mainostaessani että tällä kertaa olisi jotakin positiivista kerrottavaa. Noh, koristeli se kuusen.

img_3253

Rauhallinen ja miellyttävä joulu vietettiin tänä vuonna. Vaikka minulle henkiseti hyvinkin raskas. Ihan itseni vuoksi päätinkin ettei tulevina jouluina anoppi meille enään tule. En vain tiedä miten saan itseni muistamaan tämän päätöksen vuoden päästä? Ehkä kirjaan tähän muutamia asioita muistutukseksi…

Hän palelee meillä. Vaikka olen nostanut huoneenlämpöä häntä ajatellen. Ja myös muistuttanut ottamaan lämmintä vaatetta mukaan. Silti 22 asteinen huusholli on liian kylmä. Kun ulkonakin on plussakeli, niin en keksi millä keinoin tuon syväjään sulattaisi, kun ei miniän ja poikansa joulukutsu tarpeeksi riitä lämmittämään niin ettei asiasta tarvisi koko ajan mainita.

Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Tänä jouluna minä kyllä sain nukkua, kun ei ollut omaa kissaa hänellä mukana, jolle koko yötä höpöttää. Hermo kiristyy kun valvoo yöt läpeensä, se on selvä. Ja tätä nukkumattomuuttakin mainostetaan niin paljon, että minä osasin jo ohjeistaakkin että olisiko syytä yrittää ottaa päiväunet.

Ruoka on väärään aikaan ja vääränlaista. Viime joulusta opin hänen leipätoiveensa, mutta mitää muuta ei ole minulle kyselyistä huolimatta tarkennettu. Ei vaikka tämä oli hänen kolmas joulu luonamme. Samaa närppimistä ja kieltäytymistä aina. Jos ois helpompi kun jokainen kokkaa omat jouluherkkunsa.

img_3127

img_3133 img_3186

Myös näitten hänen ongelmiensa jatkuva toistaminen ja mainostaminen tuntuu minusta kovin negatiiviselta. Uskon että jos asiat ajattelee huonosti, kokee ja hokee, niin ne varmastikkin ovatkin huonommin kuin silloin kun suhtautuisi asiaan valoisammin ja kylväis iloisia ajatuksia.

Hänen tavoissaan on monta ärsyttävää piirrettä jota en joulunrauhaan kaipaa. Kanavasurffailu on yksi, johon vielä minäkin sopeudun. Mutta joka ainutta ohjelmaa selostetaan tauotta. Oi, se otti pallon, voi se osaa avata portit, oijei nyt se menee raiteille se on vaarallista. Kato se oli vihreä pallo. Oi se haluaa leikkiä. Ei meinaa jaksaa istua kuuntelemassa tätä selostusta. Ei vaarallista, mutta hänen tapansa.

img_3106

Mutta tämän koen vaarallisenakin. Minua ei oteta tosissaan tulen vaaroista. Hän kylmissään oli sytyttänyt pöydällä olleen kynttilän ja sen päällä lämmitteli käsiään niin että hihat liekeissä liehu. Totesin ettei kynttilä ole oikein käsien lämmitystä varten ja kaivoin laatikosta saamani käsienlämmitykseen tarkoitetun sydämmen, joka napsautuksesta aktivoituu ja toivotin hyvää joulua. Siirsin kynttilää kauemmaksi. Johan sydämmen pakkauksen pahviohje nojaili kynttilää vasten. Jouduin taas sanomaan ettei tämä ole oikein pahvin säilytys paikka. Ja tätäkin vähäteltiin ja sanottiin vaan että luulenko minä että hän kaataa sen kynttilän. Tomerasti piti sanoa, että minun tupa ja minun säännöt ja tulen kanssa ei voi olla liian varovainen. Ei nekään joiden koti on jouluna palanut, ajatellut kaatavansa kynttilää. Minun koti ei ole eikä tule olemaan yksi niistä kynttilän takia palaneista!

img_3220

Mitäs muuta muistilistaa ensi vuodelle. Mitä hyviä asioita pitää muistaa toistaa.

Laatikot onnistu hyvin niillä talletetuilla resepteillä, ei tarvi soveltaa mitään. Uutuutena oli nam nam niin herkullista luumu-rommi vaahtoa. Tortut kuuluu jouluun ja suklaa, mutta suklaatakin riittää loota per naama. Jokainen valkatkoon ensi jouluna yhen lempparin. Makeaakaan ei tarvi olla yllin kyllin, jos satsais pariin superherkkuun.

Kokonaisuutena ruokaa liikaa. Kinkkukin oli maltillinen 3,5 kiloinen ja se oli kolmeen henkeen aika sopiva. Rosollia ja sienisalaattia riittää ne pienemmät annokset ja leipää ei tarvi kymmentä sorttia. Myös sekametelisoppaa ei tarvi olla koko kylälle, meille kahdelle riittää 250g hedelmäpussista tehtynä.

Kuusi on tärkeä yhä edelleen ja sen kaunis koristelu jouluaattona on mun tunnelman luoja. Se pitää hoitaa hartaudella. Tänä vuonna jo kuusi ilman koristeita oli silmääni todella kaunis. Pitääkin ensi vuotta ajatellen vähän uudistaa ja yhtenäistää kuusenkoristelulaatikon sisältöä.

img_3103

Joulunajan viettoon pitäs vähän panostaa suunnittelemalla. Ennen joulua, ylimääräisen herkuttelun minimointiin tehtävä suunnitelma (erityisesti joulunaikaa ajatellen, aattona ja pyhinä saakin herkutella) ja ennen joulua stressin ja kiireen hallintaan tehtävä suunnitelma. Rakastan joulua, mutta siitä on tullut velvollisuus tehdä ja touhuta. Pitäis opetella jälleen rakastamaan joulunaikaa fiiliksen takia. Ja tekis jos haluais ja sitä mitä haluais.

Mitenhän kauan ennen joulua on syytä nostaa tämä listaus muistuttamaan asioista?

img_3148

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *